Nyt ei enää oo menetettävää. Aina tulee niitä aikoja, että kuvittelee kaiken olevan hyvin, että tästä voisi selvitä. Ja kun sanon tästä, tarkoitan elämää. Mutta sitten tajuaa jälleen olevansa ihan yksin ja se pelottaa. Se pelottaa tosi paljon, eikä enää oo muuta jälkellä kuin kirjoittaminen.
Voihan se olla, että huomenna tää ahdistus menee pois, tai sitten se ei mene enää ikinä. Mistä näistä aina tietää.
Uutta blogia aloittaessa olisi kohteliasta esittäytyä, kertoa kuka on, mistä tulee ja miksi kirjoittaa blogia. Teen sen suppeasti. Olen Serpent tai SerpentInsideMe. Ne joiden tarvii tietää niin tietää, muiden ei tarvii tietää. Olen -94 syntynyt, mutta vielä ihan lapsi ja ihan eksyksissä omassa elämässään. Taistelin anoreksiaa vastaan joskus pari vuotta sitten. Sitten se muuttui pro-anailuksi ja olin onnellinen. Sitten se jäi elämästä. Nyt lopulta pahat asiat ajoivat siihen takaisin ja ehkä se tuo mut pinnalle taas, ehkä tää on se ratkaseva syy elää. Tai no, kuolleet tytöt ovat laihempia, mutta ehkä nyt olisi vielä syytä sitä välttää.
Kirjoitan tätä blogia, koska pelkkä vihkoon kirjoittaminen ei riitä. Tahdon jakaa tuntemuksiani muiden samanlaisten kanssa.
En vielä tiedä, tuleeko tästä sellainen blogi johon postaan toisinaan kymmenen kertaa päivässä, kun sattuu ahdistamaan tai pelottamaan, vai unohtuuko tää bittiavaruuteen. Ulkoasu on ainakin vielä kesken ja väliaikainen, ei nyt vain jaksanut keskittyä luomaan mitään parempaa.
Rakkaudella,
Serpent
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti