Mä niin arvasin miten tässä käy, ku tuun porukoille. Oon vaan syöny ja juonu ihan kauheesti. Oon varmaan palannut jo siihen 48 kiloon takaisin. Tänäänkin sitten ensimmäisenä kun tuossa puolisen tuntia sitten heräsin niin painelin hakemaan ruokaa. Siihen päälle vähän karkkia. Alakerrassa odottavat pullat eivät varmasti jää syömättä mut tuntien. Sen lisäks että nää syömisasiat ahdistaa, tuntuu että pää hajoaa muutenkin. Mä tunnen koko ajan jääväni vaan yksinäisemmäks ja yksinäisemmäks. Mun yks parhaista kavereista pisti välit poikki, toinen kiva kaveri ei varmasti enää kohta näe mua ikinä, jos se nyt palaa eksänsä kanssa yhteen. Ja tietenkin mä toivon, että se palaa yhteen sen kanssa, koska mä haluan että se kaveri on onnellinen ja jos se saa sen tytön, niin sit se on onnellinen. Mutta se ei muuta sitä, että mä jään taas yksin. Varsinkin kun uudella paikkakunnalla mulla ei periaatteessa oo muita kavereita. Tai on, mutta ei sellasia joiden kanssa tulis vietettyy aikaa selvin päin, eikä niin hyviä ku just tää yks.
Tänään joka tapauksessa takaisin kämpille. Toisaalta ootan että pääsen sinne, niin saan syömiset ees joten kuten kuriin, mutta oikeasti mä haluisin olla täällä porukoiden luona kaikista muista syistä. Mun vaan pitäs opetella iha hirveesti itsekuria, etten alkais aina ahmimaan, ku tuun tänne. Mä en ees muista miten silloin joitain vuosia takaperin pystyin laihduttaa tässä ympäristössä, kun on koko ajan tarjolla kaikkea super hyvää. Kämpillä on helppoa, kun ostan sinne tosi harvoin mitään mässyä.
Ps. säkin voisit linkittää mulle sun tumblr thinspo sivun! :)
Rakkaudella,
Serpent
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti